Det har hänt så mycket att jag har haft inte tid att skriva men nu gör jag det! Den 23e augusti avgick färjan och 24 var det framme i Stockholm. Sen åkte jag till Göteborg med tågen. Jag träffade min hyresvärd där och vi åkte till Mölndal var jag bor nu. Mölndal ligger när Göteborg och det tar ca 25 minuter att gå till Humanistiska fakulteten.

Vad har jag gjord den här veckan? Mondag och tisdag gick jag runt städer, både Mölndal och Göteborg, och både onsdag och torsdag tog jag del i Welcome program för internationella studenter. Låter intressant men var egentligen lite tråkigt. På helgen promenerade jag igen i Göteborg och njöt av solen och parker.

 

I dag var det första äkta dag på skolan och jag var jättenervös. Jag var rädd för att jag kunde förstå ingenting eller att lärarna och andra studenterna skulle vara elaka eftersom jag kan inte diskutera så bra på svenska osv osv. Och vad hänt? Jag förstått nästan allt - åtminstone alla viktigaste saker - och alla var så trevliga. Lärarna frågade om jag förstått vad hänt och sade att jag borde bara fråga om nånting var oklart. Mest av sådana oron är onödig. I allmnänhet är människor inte elaka eller illvillig, jag bara tror det.

 

On tapahtunut niin paljon kaikkea ettei minulla ole ollut aikaa kirjoittaa, mutta nyt teen sen. Laivani lähti 23. elokuuta ja seuraavana päivänä olin perillä Tukholmassa, josta jatkoin Göteborgiin junalla. Siellä tapasin vuokranantajani ja jatkoimme Mölndaliin, jossa asun nykyään. Mölndal on lähellä Göteborgia ja minulta menee noin 25 minuuttia humanistiselle tiedekunnalla.

 

Mitä olen tehnyt tämän viikon? Maanantaina ja tiistaina kiertelin kaupunkeja, sekä Mölndalia että Göteborgia, ja keskiviikkona ja torstaina osallistuin kansainvälisten opiskelijoiden tervetulo-ohjelmaan. Kuulostaa mielenkiintoiselta, mutta oli oikeastaan tylsää. Viikonloppuna kiertelin jälleen Göteborgia ja nautin auringosta ja puistoista.

 

Tänään oli ensimmäinen oikea päivä koulua ja olin todella hermostunut. Pelkäsin, etten ymmärtäisi mitään tai että opettajat ja muut opiskelijat olisivat ilkeitä, koska en osaa keskutella niin hyvin ruotsiksi ja niin edelleen. Ja mitä tapahtui? Ymmärsin melkein kaiken - ainakin kaikki tärkeimmät asiat - ja kaikki olivat todella ystävällisiä. Opettajat kysyivät ymmärsinkö mitä tapahtuu ja sanoivat, että minun tarvitsee vain kysyä jos jokin on epäselvää. Suurin osa tuollaisista huolista on turhia. Yleensä ihmiset eivät ole ilkeitä tai pahantahtoisia, minä vain luulen niin.